KORPPIPÄINEN MIES
on näyttämösoolo lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä
Traumasensitiivinen teatteri on katsojakokemuksen huomioimista, vastuunkantoa ja hoivaavan jatkokohtaamisen tarjoamista. Traumainformoitu tekijä tiedostaa käsittelemänsä aiheen vakavuuden sekä teatterikerronnan voiman eli sen, että yhtä lailla kun teos voi voimauttaa katsojaansa, niin se saattaa myös triggeröidä häntä. Tämän vuoksi tilaisuuksissamme tarjotaan aina tietoa tuentarjoajista ja lähes poikkeuksetta paikalla on myös mahdollisuus tavata kriisiammattilainen, terapeutti tai muu sote-alan ammattilainen.
Näyttämöllä tarinan päähenkilö - tyttö nimeltä Emi - tarkkailee itseään ja ympäristöään leikin ja peilaamisen kautta.
Katin roolihahmo eli tarinan minäkertoja on tyttö nimeltä Emi, tarkemmin ottaen teini-ikäinen Emi. Takaumissa me pääsemme kuitenkin myös pikku-Emin maailmaan. Lapset harjoittelevat ja testaavat leikeissään erilaisia tilanteita, asioita ja tunteita - tämän me tuomme myös näyttämölle. Näyttämöllä mittasuhteet kuitenkin vaihtelevat Emin käsissä olevista pienistä nukkekotinukeista Emin ympärillä tanssivaan kolmemetriseen korppimies-projisointiin. Jokin näistä tarinoista on Emin todellisuus, Emin kokemus siitä.
“Teatterissa voimme altistaa itsemme vaikeille ajatuksille turvallisesti. Se on myös paikka harjoitella erilaisia tunteita.”
Vaikka tilanne lavalla on epätosi, ovat sen herättämät tunteet aitoja. Kukaan ei kuitenkaan oikeasti ole vaarassa tai ketään ei satuteta näytelmässämme. Kati on lavalla yksin, vastanäyttelijöinään erilaiset nuket, animaatiot ja esitystä varten sävelletty musiikki - äänimaailma näkymättömän korpin rääkäisyineen. Näytelmä etenee käsikirjoituksen mukaan ja lopussa myös tarinan Pikku-Emi tulee kohdatuksi turvallisesti.
Muistojen laatikko on täynnä tavaroita, jotka olivat tärkeitä Emille silloin, kun hän oli vielä pieni.
Roolissa Kati Keskihannu, videoprojisoinnit Kristina Laine, esityskuvat kuvannut Marcus Lindén
Esityksessä Pikku-Emin leikeissa on kaksi taloa - hempeäsävyinen ja mustavalkoinen - ihan kuten Enna Airikin lastenkirjassa Korppipäinen mies.
Roolissa Kati Keskihannu, puvustus ja lavastus Tytti Nieminen, esityskuvat kuvannut Marcus Lindén
“Vaientaja” - salaisuuksille on aina syy.
Roolissa Kati Keskihannu, korppinuken rakentanut Maija Westerholm, esityskuvat kuvannut Marcus Lindén
Mitä muistan ja mitä en. Emi rakentaa hahmon nahkatakista ja paperinaamiosta. Kosketus on ehdottomasti ihan liikaa.
Roolissa Kati Keskihannu, ohjaus Merja Pöyhönen, esityskuvat kuvannut Marcus Lindén
Se mitä hyväksikäyttötilanteissa tapahtuu ei ole koskaan lapsen tai nuoren syy.
Roolissa Kati Keskihannu, korppinuken rakennus Maija Westerholm, kuvannut Marcus Lindén
Sinun tulkintasi on oikein
Katsoja poimii tarinasta sen minkä tahtoo tai tarvitsee. Toisen tulkinta tarinasta on yhtä oikein kuin jonkun toisen, vaikka ne olisivat keskenään erilaisia. Kouluvierailuina toteutettavien esitysten jälkeen tarjolla on työpajat, joissa esityksen herättämiä ajatuksia ja tunteita tarkastellaan pienryhmissä. Työpajat ohjataan yhdessä terapia-ammattilaisen kanssa.