KUROA
Kuroa kollektiivi on “kuroutunut” perustajansa Kati Keskihannun väkevän ja koskettavan näyttämökielen sekä syvän inhimillisen ja välittävän työotteen ympärille. Meitä Kuroalaisia taiteilijoita yhdistää tahto tehdä taiteellamme hyvää – myös taiteilijoiden on osallistuttava paremman maailman rakentamiseen.
Jotta taidetyö ulottuisi perinteisiä näyttämöitä kauemmas on tiimiä vahvistettu sekä vaikuttavuusviestinnän asiantuntijalla että terapia-ammattilaisilla. Me haluamme viedä työmme heille, jotka tarvitsevat puheeksiottamisen välineitä.
Nimensä Kuroa “suomensi” japanilaisesta kintsukuroi-tekniikasta (金繕い, "golden repair"), jossa rikki mennyt astia korjataan kultahippuja sisältävän kitin avulla. Kun taiteilija käyttää kaiken aikansa ja osaamisensa kootakseen rikkimenneen, on esine lopulta jopa kallisarvoisempi kuin ennen hajoamistaan. Kuroassa hajoaminen voi olla alku eikä loppu.
Me tartumme teemoihin, joissa tunnistamme korjaamisen tarpeen – ja paikan taiteilijalle.
Traumasensitiivisyys taiteessa
Yleisöllemme traumasensitiivisyys näyttäytyy erityisesti kohtaamisissa ennen ja jälkeen esitystilanteen. Meille se on kuitenkin koko prosessia läpileikkaava asenne ja tapa toimia. Se alkaa aihevalinnasta ja jatkuu teoksen työstön jokaisessa käänteessä.
Se on toivoa, jota valamme taiteeseemme, sillä siellä missä on kipua, on oltava myös hoivaa.
Traumasensitiivisyys ei ole valitun teeman käärimistä pumpuliin. Sensitiivisyys ei tarkoita väistämistä, sillä sitä haavoittuvissa elämäntilanteissa oleville ihmisille on tarjottu jo vaikenemisen kulttuurin, poiskatsomisen ja kollektiivisen dissosiaation muodossa. Rohkeutta on uskaltaa katsoa kohti.
Tällä sivulla kerromme matkastamme “sieltä tänne” ja maalaamme teitä tulevaisuuteen. Kerromme työskentelystämme kuvin, tekstein ja videoin. Tämä on meidän kattauksemme tänään, huomenna meitä on enemmän.
Haastattelut käsikirjoituksen peruspilareina
Ennen kuin me puhumme, me kuuntelemme
Kun käsikirjoitus nojaa haavoitettujen haastateltavien tarinoihin, on oltava tarkkana, etteivät haastattelutilanteet ole tarinoiden haravoimista - uusi hyväksikäyttö. Näistäkin kohtaamisista on mahdollisuus muodostaa korjaava kokemus. Kun me haastattelemme, me kuuntelemme. Kohtaamisemme ei ole terapiaa, vaan myötätuntoisen taiteilijan läsnäoloa. (Tutustu haastatteluissa huomioitaviin seikkoihin Hajatelmat-sivulta.)
Näyttämölle me emme kuitenkaan vie kenenkään yksittäisen haastatellun tarinaa sellaisenaan, vaan käsikirjoitus on sekä fiktiota että faktaa. Lavalle päätyvät meidän kaikkien yhteiset pelot, mutta myös kaikkien yhteinen rohkeus.
”Eikä siinä vielä kaikki…” Me Kuroalla haluamme venyttää huolenpidon piiriä niin pitkälle kuin suinkin voimme. Toimimme moniammatillisesti ja usein myös siellä, missä ei olla totuttu törmäämään taiteeseen tai taiteilijaan. Me kuljemme kanssa, jotta voisimme yhdessä katsoa tarkemmin.
Taiteen mandaatilla voimme vaikuttaa ympäristöissä, joihin emme muuten ylettyisi.
Taide puhuttaa tunneälyä ja kutsuu muutokseen siihen pakottamatta.
(Hajatelmista -välisivulta voit lukea myös miten ja miksi halusimme päätyä Seiskaan.)
Ohjelmistossamme myös:
Kirjeitä kuolemalle -teoskokonaisuus lapsen kuolemasta ja kuolemanpelosta pitkäaikaissairaan lapsen näkökulmasta. Tutustu esitykseen täällä.
Esityksessä ääni annetaan Keskihannun esittämälle kymmenvuotiaalle tytölle, joka kirjoittaa kirjeitä keksimälleen Kuolema-hahmolle. Kirjeissään tyttö uskaltaa kysyä nekin kysymykset, jotka muuten juuttuisivat kurkkuun.
Ensi-illasta kirjoitettua:
(Turun Sanomat, 2.10.2017)
”Rohkeasta ja rehellisestä, mutta samalla hyvin empaattisesta esityksestä näkyy kokeneen teatterintekijän huolellinen perehtyneisyys aihepiiriin, paitsi omien lapsuudenkokemusten myös monien informanttien ja yhteistyötahojen avulla.”
”Erityisen hienoa Keskihannun taiteellisessa otteessa on se, että traagisiin tilanteisiin ja vaikeisiin tunteisiin ei ole liitetty minkäänlaista melodraamaa tai paatosta. Kuolemasta ja peloista puhutaan avoimesti, ihmetelleen ja kaunistelematta.
Esitys näyttää koskettavasti, ettei valoisan elämänilon, lapsenmielen tai toivon tarvitse hiipua edes vakavan sairauden ääressä. Sairaalaklovninakin työskentelevä Keskihannu on hienotunteisesti ja hyvällä maulla luonut esitykseen voittopuolisesti leikkisää, lohduttavaa ja jopa humoristista tunnelmaa.”
Äitilohikäärme ja pyykkivuorenpurkaus on esitys kotiäidin burn outista lapsiperhearjessa. Tämä paljon kiitosta saanut esitys kertoo päälle hyökyvästä väsymyksestä ja hukkuvista haaveista. Se on myös esitys siitä pelosta, että lapset otetaan huostaan, jos paljastuu, ettei äitiys ole täydellistä. Tutustu esitykseen täällä.
Esityksestä sanottua:
Puhuttelevaa perheteatteria parhaimmillaan
(Turun Sanomat, 22.2.2016)
"Keskihannun läsnäolo on intensiivistä ja tarkkaan rytmitettyä. Äitilohikäärmeen lapset ovat läsnä liikuttavina pääjalkaisina. Näyttämötila on rajattu intiimiksi puoliteltalla, joka sulkee näppärästi sisäänsä äidin ahtaat ympyrät. ...
Arvostan sitä, että Keskihannu ei päästä katsojiaan helpolla. Aikuiset voivat kohdata vanhemmuuteen liittyviä kiusallisia tunteita. Lapsetkin joutuvat sietämään hippusen pelkoa...
Esitys on yhtä aikaa taiteellisesti kunnianhimoinen ja helposti lähestyttävä."
Esimerkkejä tekijöiden aiemmista teoksista:
Kaksi sooloa:
Half Moon, 2019
Anitra Bohman-Penttisen soolo, ohjaus Kati Keskihannu,
InnovationArt Theatre, Berliini
Dating Mr. C, 2019
Maija Westerholmin soolo, käsikirjoitus Roosa Vastamäki, ohjaus Kati Keskihannu
Tehdas teatteri, Turku (Katso traileri, lue TS:n arvio)
Näissä sooloissa yksilön sisäavaruus avautuu yhteiseksi jaettavaksi. Samaistumista, tuomitsemista, hyväksymistä – ihmisenä olemisen hyväksymistä. Half Moon käsitteli seksityöläisyyttä ja Dating Mr. C mm. vapaaehtoista lapsettomuutta. Esitykset valottivat asioita valittujen ilmiöiden ympärillä ja niiden takana.
Klovniooppera - Onko onni oravanpyörässä, 2012
Käsikirjoitus: Kati Keskihannu ja Toni Kandelin, ohjaus Kati Keskihannu
Tehdas teatteri, Turku
Tehdasteatterin Klovniooppera - Onko onni oravanpyörässä? -esityksessä tutkitaan onnen olemusta ja onnellisuuden tavoittelua klovnerian keinoin. Esityksessä kerrotaan tarinoita sanattoman fyysisen ilmaisun sekä laulujen ja musiikin avulla. Keskiöön nousevat työelämässä ja rakkaudessa menestymisen sekä kääntöpuolena myös epäonnistumisen teemat.
(Turun Sanomat, 20.8.2012)
”Kati Keskihannun ohjaamassa esityksessä hymyilyttävä humoristisuus limittyy arvaamattomasti kriittisiin ja surumielisiin tunnelmiin, mistä syntyy kokonaisuuteen vahva ja katsojan valppaana pitävä jännite.”
”Tehdasteatterin Klovniooppera luo katsojan silmien eteen vahvoja audiovisuaalisia näkymiä, jotka avoimuudessaan eivät julista mitään, mutta jotka unenkaltaisina arvoituksina antavat katsojalle älyyn ja tunteisiin vetoavaa pureskeltavaa. Kuten unia, myös näitä näkymiä kukin katsoja tulkitsee parhaiten omasta kokemusmaailmastaan.”
Keskihannu on toiminut teatterialalla yli 20 vuotta. Ensimmäiset omien tekstien ohjaukset ovat vuodelta 1998. Valmistuttuaan Turun AMK Taideakatemiasta teatteri-ilmaisun ohjaajaksi vuonna 2006 hän työskenteli pitkään mm. lastenkulttuuriin ja perhetyöhön erikoistuneena ohjaajana Turun Seikkailupuiston Timantti-teatterissa ohjaten esityksiä niin ammattilaisille kuin erilaisille harrasteryhmille. Aika ajoin Keskihannu nähtiin myös näyttämöllä, kotinäyttämönsä lisäksi esim. Turkulaisen TEHDAS Teatterin lavalla.
”Nykyisin tuo aika näyttäytyy tärkeänä harjoitteluna matkalla kohti taiteilija-minäni syntymistä. Ihminen (nuori, aikuinen tai vanha) ei ole koskaan vain tilastollinen todennäköisyys. Perhe ei tarkoita “perusperhettä”, eikä lapsi keskeneräistä aikuista. Jokaisella meistä on oma tarinamme. Jokaisessa, ihan jokaisessa yksilössä asuu omanlaistaan viisautta. Vaikka 99,5% tietynikäisistä tai tiettyyn ryhmään kuuluvista ajattelisi jostain käsillä olevasta asiasta tietyllä tavalla, me saatamme kohdata sen yhden, jonka näkemys on toisenlainen. Kiitän jokaista matkallani kohtaamaani ihmistä opettajuudesta. Sen mitä olen saanut keskustelemalla kanssanne, haluan nyt antaa takaisin.”
Rakkaudella: Kati
Älä jätä jälkiä -etäteatteriesitys
Koronakeväänä 2021 Keskihannu kanssaohjasi Aleksanterin teatterin salakapakkaan Jenni Nikinmaan käsikirjoittaman teoksen Älä jätä jälkiä.
Vallitsevien kokoontumisrajoitusten vuoksi ensi-iltaan saatettiin ensihätään zoom-pohjalla koettava etäteatteriesitys.
”Ettei jättäisi jälkiä, pitää kadottaa kaikki, millä jälkiä jätetään.”
Älä jätä jälkiä on immersiivisen teatterin keinoista lainaava, nukketeatteria ja näyttelijäntyötä yhdistävä esitys, jossa Eeva Putron näyttelemä tyttö palaa toistuvasti omaan tahdottomuuteensa suhteessa ihmiseen, joka ei tahdo sitoutua, muttei myöskään päästää irti. Väkivalta, manipulaatio ja kahden ihmisen kyvyttömyys kommunikoida.
Teatterinuket ja nuketus videolla Maija Westerholm, kuvausideat ja kuvaaja Olli-Matti Rantanen, ääninäyttelijä Jussi Järvinen. Etäteatterikonseptin luojana, videoiden leikkaajana ja niiden etäohjaajana (Irlannista Suomeen) toimi huikea käsikirjoittaja Jenni Nikinmaa.
Jenni Nikinmaan kirjoittaman tekstin ensimmäinen versio esitettiin KOM-teatterin Sokkodraamassa 4.12.2017 Lauri Maijalan ohjaamana. Aleksanterin teatterissa ohjauksesta vastaa lempeydellä Kati Keskihannu.
Esityspäivät ja liput TÄÄLTÄ
Lisäksi Keskihannu korottaa tutkintoastettaan (Kulttuurialan Ylempi AMK (YAMK), Turun AMK:n Master School, Taiteen uudet kontekstit) kirjoittamalla tutkimus- ja kehittämishanketyötä traumasensitiivisestä teatterista otsikolla Taiteilija ja teos kasvatus- ja terapiatyön tukena.
Työnalla Lasten Me Too -aihetta käsittelevä alakouluikäisille suunnattu teos. Työtä tehdään Taiteen edistämiskeskuksen tuella.
Kuroan tulevaisuus
Ilman maailmassa riehuvan koronaviruksen tuomia rajoituksia ja yleistä epävarmuutta (niin esittävän taiteen kentällä kuin esim. järjestöjen ydintoimintojen toteutumistavoissa) keskittyisimme parhaillamme kiertämään Suomea ohjelmistossa olevilla teoksilla. Kuitenkin, nykytilanteessa, on ollut pakko sopeutua annettuihin olosuhteisiin ja olemmekin alkaneet katsoa uusia teema-alueita odotettua aikaisemmin ja aiempaa kolmivuotista työsuunnitelmaa ponnekkaammin.
SALAISUUS (työnimi)
Enna Airikin upeasti kuvittama ja kirjoittama lastenkirja Korppipäinen mies toimii myös alakouluikäisille suunnatun näyttämöteoksen lähdemateriaalina. Käsittelemämme aiheepiirin ajankohtaisuuden vuoksi, tuomme näyttämöteokseen mukaan yleisöä osallistavia pelillisiä elementtejä, joiden tarkoitus on ohjata lapsia huomaamaan, tunnistamaan ja reagoimaan esim. verkossa tapahtuviin grooming-toimintaan. Esitys ohjaa ja kannustaa lapsia keskustelemaan mieltä askarruttavista asioista luotettavien aikuisten kanssa.
“Jos jonkun aikuisen toiminta tuntuu sinusta epämukavalta, on aina syytä keskustella tilanteesta myös toisen aikuisen kanssa.”
Kiinnitämme huomiota keho-tunne-kasvatukseen ja ikä- ja kehitystason mukaiseen seksuaalikasvatukseen. Jälleen kerran työryhmämme koostuu taiteilijoiden lisäksi myös kasvatus- ja terapia-alan amattilaisista.
Opettajia ja kasvattajia autamme myös sanoittamaan trauma-aiheita käsittelevän näyttämötaideteoksen ja opetusnäytelmän erot. Esim. kasvatusalalla on vielä tottumattomuutta käyttää taiteilijoita ja teoksia kasvatus- ja terapiatyön tukena. Tämä aiheuttaa paikoin väärinkäsityksiä ja virheellisiä odotuksia siitä, millaisia näyttämöteoksia me kouluihin tarjoamme. Työtämme on siis tuoda kentälle tietoa myös tästä. On esim. tärkeätä huomioida, ettei teos sovellu koko koululle yhdellä kertaa esitettäväksi, vaan että kyllin pieniksi rajoittamamme ryhmäkoot ovat olemassa siksi, jotta me ehdimme muodostaa vuorovaikutuksellisen suhteen jokaisen pienryhmässä olevan oppilaan kanssa. Aiheen käsittely vaatii sille sopivat puitteet.
SPARRAAMOTOIMINTA
Kuroa kollektiivin sparraamossa omia trauma-aiheista ammentavia teosideoitaan työstävät taiteilijat saavat sparraajikseen sekä Kuroan taiteilijoita että asiantuntijoita esim. terapia-alalta.
Pilottiteoksena sparraamossa on ollut Tapani Monosen Pikkuhukka, jossa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön teemaa avataan poikaminäkertojan tarinan kautta. Nimi Pikkuhukka on Keskihannun kirjoittamasta novellista, joka löytyy Anne Herralan toimittamasta/fasilitoimasta Korona-ajan Decameronesta. (kustantaja: Draamatyö, Raija Airaksinen)
Italiassa asuva ohjaaja, esiintyjä, taideterapeutti Tapani Mononen osallistui huhtikuussa 2020 järjestämäämme seminaariin, jonka jälkeen Kuroataiteilija Keskihannun ja Monosen viestinvaihto jatkui kahdenkeskisinä zoom-sparrauksina. Kuroan sparrauksen idea ei ole toimia esim. omaohjaana, vaan tarjota kanssataiteilijoiden käyttöön sitä tietoa ja taitoa, jota Kuroalaiset ovat vuosien mittaan hankkineet. Kyse on tasavertaisesta yhteistyöstä. Myöhemmin Mononen esitteli hankettaan esim. Kuroan järjestämässä hybridityöpajassa marraskuussa 2020, jossa toisena asiantuntijapuhujana työtään esitteli myös kirjailija Tiina Katriina Tikkanen. Suosittelemme tutustumaan Tikkasen lapsen kokemaa seksuaaliväkivaltaa ja dissosiaatiota käsittelevään kirjaan täällä. Toinen silmä kiinni on Tiina Katriina Tikkasen esikoisromaani, joka pohjautuu osittain hänen omaan elämäänsä.
Mononen on kokenut nuoruudessaan seksuaaliväkivaltaa ja toteuttanut aiheesta aiemmin italiankielisen stand up:ia ja klovneriaa hyödyntävän sooloteoksen, joka sivusi myös hyväksikäytön teemaa. Nyt hän työstää aiheesta teosta, jossa hyväksikäytetty poika kohtaa hyväksikäyttäjänsä aikuisena. Kuroa on tarjonnut Monosen käyttöön mm. kontaktejaan ja esitellyt Monoselle verkostonsa asiantuntijoita.
Sparrauksen osana Kuroa suosittelee trauma-aiheita käsitteleville taiteilijoille taiteilijoiden työnohjausta sekä käsikirjoitustiimiin terapia-ammattilaisista: Esim. Korppipäinen mies teoksen käsikirjoitustiimiin kuulunutta LL nuorisopsykiatri Mikaela Blomqvist-Lyytikäistä. (Katso Mikaelan haastattelu täältä)
Olemme trauma-aihetta möyhiessämme tietoisia triggeröitymismahdollisuuksista ja myös sijaistraumatisoitumisen vaaroista. Siksi etenemiseemme kuuluu säännölliset keskustelutapaamiset seksuaaliväkivaltatyötä tekevien, oman tiimimme ulkopuolisten, terapia-ammattilaisten kanssa.
TEEMASPARRAAMO - TULEVIA AIHIOITA
Kiinnitämme työtämme vapaamuotoisesti osaksi quadruble bottom line (purpose, planet, social, profit) - viitekehystä. Merkityskulttuurisista lähtökohdista käsin tartumme erilaisiin planeettamme ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen vastuunkannon teemoihin, sparraten taiteilijoiden ja asiantuntijoiden työskentelyä näiden teemojen parissa.
Arviointiprosessissa teemasparraamoon ja portfolioon ovat tällä hetkellä mm. seuraavat teemat:
Sosiaalinen vastuu
ProNepsy. Neuropsykiatriset poikkeavuudet yhteiskunnassamme, Toivomme rakentavamme yhteistyötä mm. vanhempien yhteiskampanjan #näenepsy kanssa.
Päihdenuoret ja perheiden traumat
Maahanmuutto ja sodan ylisukupolviset traumat työelämässä. Teos: Kantamuukalainen. Käsittelyssä “tuntemattoman pelko”, suomalainen ulkomaalainen, erilaisen näköisen ulkopuolelle jättäminen, me/ne, rasismi, mielikuvat ja niihin uskominen, todellisuus/kuvitelmat, mistä käsitykset kumpuavat, miksi “ulkomaalainen” pelottaa, mitä mielikuvia/käsityksiä ihmisillä on/mistä ne kumpuaa, miksi toisenlainen voi pelottaa, kouluissa ilmenee esim kiusaamisena, aikuisilla räikeenä rasisimina, mikä on se Suomalaisuus-käsitys miksi täytyy pelätä? Onko omat mielikuvat totta? Liittyykö aiheeseen jokin kollektiivinen epävarmuus omasta arvosta yleisesti suomalaisuudessa jne jne.
Planetaarinen / ekologinen vastuu
Kiertotalous, rajallisuus ja uudistuminen
Zero Waste: jätteettömyys ja aineettomuus
Taloudellinen vastuu
Raha ja velkaantuminen
Taloudellinen tasa-arvo